Koneita, kavereita ja kömmähdyksiä

Perillä ollaan, yhtenä kappaleena ja kaikki matkatavarat mukana. Aamu alkoi aivan liian aikaisin: herätys oli 3:30 Suomen aikaa ja tunnin päästä oltiin jo matkalla kohti Helsinki-Vantaata. Päivän ensimmäinen lento lähti 7:45, joten kentälle piti ehtiä hyvissä ajoin ennen kuutta. Ja tiedoksi Lontoon kautta matkustaville: käsimatkatavaroita saa olla vain yksi laukku. Tosin Heathrow'lla asiaan ei kovin paljon kiinnitetty huomiota, useimmilla matkustajilla oli esimerkiksi kannettavan tietokoneen lisäksi toinenkin kassi mukana. Nesteiden kanssa sen sijaan oltiin hyvin tarkkoja: yhtään yli 100ml purnukkaa tai pulloa ei saanut viedä turvatarkastuksen läpi.

Helsingistä Lontooseen lennettäessä sain istua ikkunapaikalla ja vielä kuu-puolella. Kun käytävän toisella puolella istuvat joutuivat siristelemään silmiään auringonpaisteessa, sain minä nauttia lähes täyden kuun lempeästä loisteesta. Matkan aikana onnistuin bongaamaan 10 lentokonetta ja Hollannin rantaviivan :) Lennolla tarjottu aamiainen oli kyllä vähän omituinen: hodarin näköinen sämpylä, jonka sisällä oli halkaistu nakki ja ruskeaa sipulisalaattia :|

Lontoossa etukäteen hermoilemani terminaalin vaihto sujui moitteettomasti. Turvatarkastuskin sujui yllättävän nopeasti ja opasteet nelosterminaaliin vievälle bussille olivat selkeästi esillä. Atlantin ylittävällä lennolla istuin käytäväpaikalla. Olin alunperin ajatellut nukkua kahdeksan tunnin lennon aikana edes jonkun verran, mutta ei siitä sitten mitään tullut. Tarjolla olleista elokuvista katsoin kokonaan Martin Scorsesen uusimman ohjauksen The Departed. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pitävät hyvistä elokuvista (Kirsti pistä muistiin :). Pätkiä katselin myös elokuvista Last Kiss ja The Guardian -Meripelastaja, jota en kyllä oikein suosittele. Ellei sitten satu olemaan kova Ashton Kutcher tai Kevin Costner -fani.

Toronton lentokentälle saavuttaessa lento oli jo puoli tuntia myöhässä. Mietiskelin hetken aikaa, josko tilaamani taksi oli jo lähtenyt. Tulliaulaan saavuttaessa ne ajatukset hävisivät ja tilalle tuli epätoivo. Aula oli tulvillaan ihmisiä. Kaksikymmentäkaksi tiskiä ja yhtä monta jonoa olisi pitänyt olla, mutta ilmeisesti kukaan ei ole kertonut Kanadaan tuleville kuinka jonotetaan. Ihmisiä seisoi ympäriinsä ja yhtäkkiä samalle tiskille saattoi muodostua kaksi jonoa. Tässä pätsissä sitten kilttinä suomalaisena jonotin melkein kolme varttia ennen kuin pääsin edes maahanmuutto(?)viranomaisten puheille. Sieltä sitten vaan hakemaan matkalaukkuja, joita ei kyllä näkynyt mailla eikä halmeilla, koska edellisen lennon matkatavarat tukkivat vielä hihnaa. Onneksi laukku kuitenki lopulta liukui hihnaa pitkin ja pääsin etiäpäin.

Guelphiin matka lentokentältä sujui joutuisasti jaetulla taksilla, jossa mukana kulki kolme muuta matkustajaa. Perillä asunnollani olin vähän kuuden jälkeen. Asunto vaikutti heti mukavalta. Kalusteet ovat hyväkuntoisia ja niitä on riittävästi. Huoneeni on kämpän toisessa kerroksessa ja kun oven avasi, niin tuntui kuin olisi hotelliin tullut (paitsi että sängyssä ei ollut muuta kuin patja, mutta se on pientä). Ikkunassa oli verhot, huone oli kalustettu ja lämmin (itse asiassa vähän liiankin lämmin, mutta mieluummin niin kuin kylmänä). Purin tavarat heti illalla: laitoin kalenterin ja valokuvia seinälle,



levitin vaatteet kaappeihin,



ja laitoin muut tavarat hyllyyn. Heti tuntui kotoisammalta.

Ja uusia kavereitakin on jo tullut: Ausraliasta kotoisin oleva Sarah, joka asuu melkein naapurissa ja itävaltalainen Simone, jonka kuva näkyy tässä:


Mitä muuta kuvasta voi päätellä? Annetaan vielä lisävinkki. Tästä kuvasta näkee, miltä Village Townhouses (eli se paikka missä minä asun) näyttää ulkoapäin:

Joko keksitte, mitä kummastakin kuvasta puuttuu?