Perjantai meni aika rauhallisissa merkeissä, kävelimme ympäri kampusta ja minä esittelin Terolle paikkoja. Illalla teimme ruokaa kotona (taisi olla ensimmäinen kerta karjalanpaistin jälkeen, kun tein kunnon ruokaa itse -nakkeja ja ranskalaisia tuskin lasketaan...). Lauantaina lähdimme heti aamusta käymään Farmer's Marketilla. Ostimme herkullista ruisleipää (söimme sen loppuun kahdessa päivässä :) puolalaisesta leipomosta ja luomuappelsiineja paikalliselta viljelijältä. Marketin jälkeen tepsuttelimme Guelphin keskustaan. Kävimme turisti-infossa hakemassa Toronton ja Niagaran esitteitä ja kävimme kahvilla Old Quebec Streetin ostoskeskuksessa.
Sunnuntai oli urheilupäivä. Vietimme 1 ½ tuntia kuljeskellen pitkin Arboretumin eri reittejä; yhteensä matkaa kertyi noin kaksi ja puoli kilometriä. Päivä oli aurinkoinen ja kylmä, toppahousut tulivat tarpeeseen. Tässä muutama otos päivän saaliista.
Maanantaina suunniteltiin tarkemmin Toronton matkaa; missä käydään, mitä tehdään, minne mennään. Ja pakattiin. Ja hermoiltiin (no, sitä tein lähinnä minä). Tiistaiaamuna 9:50 lähti bussi kohti Torontoa, me kyydissä. Reitti bussiasemalta hostellille oli katsottu jo etukäteen, joten pääsimme perille kantamusten kanssa hyvin. Etukäteen luetut arvostelut eivät olleet maalanneet kovin imartelevaa kuvaa, mutta hostelli oli siisti ja rauhallinen. Ympäröivä alue tosin vaikutti hieman...nuhruiselta. Kodittomia ihmisiä näkyi useita kävelymatkan aikana, kadunvarsilla oli paljon roskia ja kahden korttelin päässä hostellista oli strippi-luola. Täytyy myöntää, että en tuntenut oloani täysin turvalliseksi koko oleskelumme aikana :/
Saapuessamme hostellille huoneemme ei ollut vielä siivottu, joten lähdimme katsastamaan Toronton nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi suuntasimme Hockey Hall of Fameen, jossa tuli räpsittyä muutama tusina kuvia kaikista Suomeen viittaavista asioista (pelipaidoista on siis monta kuvaa...). Paljon oli nähtävää ja koettavaa: saimme jopa koskea Stanley Cupiin!
Bonuskysymys: Kuka tietää, mitä 802 tarkoittaa ja keneen se viittaa?
Entä kuka neuvoi poikaansa näillä sanoilla: "Skate to where the puck is going, not to where it's been"?
Hockey Hall of Famen jälkeen suuntasimme kohti maailman korkeinta vapaasti seisovaa rakennelmaa, CN Toweria. Nousimme noin 350 metrin korkeuteen 59 sekunnissa ja näkymät olivat huikeat, vaikka päivä olikin usvainen. Selkeällä säällä tornista voi kuulemma nähdä Niagaralle asti. Lasilattialla seisominen oli hivenen huimaava kokemus...
Illalla juhlimme myöhäistä ystävänpäivää syömällä Hard Rock Cafessa :)
Keskiviikkona istuimme jälleen bussiin ja matkasimme Niagara Falls -nimiseen pikkukaupunkiin. Kaupungin keskustasta tallustimme noin puolen tunnin matkan itse putouksille. Rantatien varrella lähes jokainen talo oli Bed & Breakfast -majatalo, joka näytti kartanolta:
Ero edelliseen Niagaran vierailuun oli valtava. Viimeksi putouksia tuskin erotti pimeästä; nyt niiden valkoisen usvan näki jo kaukaa. Joki oli jäätynyt lähes umpeen ja Amerikan puolen putousten alaosaan oli kertynyt suuret jäälohkareet.
Kanadan puolen putouksilla sen sijaan oli tilaa myllätä. Päiväsaikaan putouksista sai jopa minun kamerallani hyviä kuvia ja kävimmekin kurkkimassa niitä joka puolelta. Tältä Horseshoe Falls (Kanadan puolen) näyttää ylhäältä päin kuvattuna:
Ja tältä ne näyttävät alhaalta päin:
Paluumatkalla keskustaan päätimme kävellä eri reittiä kun tullessa ja kartalla se vaikuttikin varsin suoraviivaiselta, mutta mutta...noin 45 minuutin harhailun jälkeen saavuimme vihdoin perille, mutta jouduimme odottamaan toiset kolme varttia asemalla, koska emme ehtineet siihen bussiin, johon tähtäsimme. Saimmepahan ainakin ensi käden kokemusta Niagaran asutusalueista :) Matkalla Torontoon jouduimme vielä vaihtamaan kulkuvälinettä kesken matkan, koska bussiin tuli joku tekninen vika.
Tänään (torstaina) emme paljon ehtineet/jaksaneet tehdä. Kävimme Eaton Centressä kuljeskelemassa, kunnes oli aika hakea matkatavarat mukaan ja mennä odottelemaan Teron lentokenttäbussia.
Tällä viikolla tuli kyllä käveltyä melko lailla, mikä kyllä tuntuu jaloissa ja kengissä. Toisen jalan kengästä on pohja puoliksi irti -ei siis mikään ihme, että on varpaat kastuneet viime aikoina... Täytynee etsiä suutari, josko ne saisi vielä korjattua ettei tarvitsisi uusia ruveta ostamaan.
Saapuessamme hostellille huoneemme ei ollut vielä siivottu, joten lähdimme katsastamaan Toronton nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi suuntasimme Hockey Hall of Fameen, jossa tuli räpsittyä muutama tusina kuvia kaikista Suomeen viittaavista asioista (pelipaidoista on siis monta kuvaa...). Paljon oli nähtävää ja koettavaa: saimme jopa koskea Stanley Cupiin!
Bonuskysymys: Kuka tietää, mitä 802 tarkoittaa ja keneen se viittaa?
Entä kuka neuvoi poikaansa näillä sanoilla: "Skate to where the puck is going, not to where it's been"?
Hockey Hall of Famen jälkeen suuntasimme kohti maailman korkeinta vapaasti seisovaa rakennelmaa, CN Toweria. Nousimme noin 350 metrin korkeuteen 59 sekunnissa ja näkymät olivat huikeat, vaikka päivä olikin usvainen. Selkeällä säällä tornista voi kuulemma nähdä Niagaralle asti. Lasilattialla seisominen oli hivenen huimaava kokemus...
Illalla juhlimme myöhäistä ystävänpäivää syömällä Hard Rock Cafessa :)
Keskiviikkona istuimme jälleen bussiin ja matkasimme Niagara Falls -nimiseen pikkukaupunkiin. Kaupungin keskustasta tallustimme noin puolen tunnin matkan itse putouksille. Rantatien varrella lähes jokainen talo oli Bed & Breakfast -majatalo, joka näytti kartanolta:
Ero edelliseen Niagaran vierailuun oli valtava. Viimeksi putouksia tuskin erotti pimeästä; nyt niiden valkoisen usvan näki jo kaukaa. Joki oli jäätynyt lähes umpeen ja Amerikan puolen putousten alaosaan oli kertynyt suuret jäälohkareet.
Kanadan puolen putouksilla sen sijaan oli tilaa myllätä. Päiväsaikaan putouksista sai jopa minun kamerallani hyviä kuvia ja kävimmekin kurkkimassa niitä joka puolelta. Tältä Horseshoe Falls (Kanadan puolen) näyttää ylhäältä päin kuvattuna:
Ja tältä ne näyttävät alhaalta päin:
Paluumatkalla keskustaan päätimme kävellä eri reittiä kun tullessa ja kartalla se vaikuttikin varsin suoraviivaiselta, mutta mutta...noin 45 minuutin harhailun jälkeen saavuimme vihdoin perille, mutta jouduimme odottamaan toiset kolme varttia asemalla, koska emme ehtineet siihen bussiin, johon tähtäsimme. Saimmepahan ainakin ensi käden kokemusta Niagaran asutusalueista :) Matkalla Torontoon jouduimme vielä vaihtamaan kulkuvälinettä kesken matkan, koska bussiin tuli joku tekninen vika.
Tänään (torstaina) emme paljon ehtineet/jaksaneet tehdä. Kävimme Eaton Centressä kuljeskelemassa, kunnes oli aika hakea matkatavarat mukaan ja mennä odottelemaan Teron lentokenttäbussia.
Tällä viikolla tuli kyllä käveltyä melko lailla, mikä kyllä tuntuu jaloissa ja kengissä. Toisen jalan kengästä on pohja puoliksi irti -ei siis mikään ihme, että on varpaat kastuneet viime aikoina... Täytynee etsiä suutari, josko ne saisi vielä korjattua ettei tarvitsisi uusia ruveta ostamaan.
4 comments:
Vautsi, hienoja kuvia putouksista! Ja kamala se lasilattia... Mulle tuli huono olo kun katsoin pelkkää kuvaa siitä.
Juha lähettää terveisiä. Se siivoilee ja mä välttelen tenttiin lukemista. Jyväskylän päässä siis kaikki niin kuin ennenkin ;)
m
En siis ole ainoa jolla kengät hajoaa! Mietin miksi askellus on aika löysä ja huomasin, että lempikenkieni pohjat on jos sen verran irrallaan, että niissä on ihan kunnon reikä :( Pitäisi kai täälläkin ryhtyä suutarin "metsästykseen".
Mahtavia kuvia putouksilta!
Arto vastaa bonus-kysymykseesi:
Wayne Gretzky (802 maalia).
Terveisiä taas Pussikadulta.
Halauksin Pirkko
Kiitokset komeasta Niagara-kortista. Posti toi sen tänään (27.2.).
Näyttää olevan paljon katseltavaa ja ihmeteltävää siellä suuren maailman turuilla.
Ihan vaan lonkalta mainiten täällä on mennyt aivan hyvin. Uusi lonkka tulee mukavasti perässä kun sitä vain jaksaa vetää. Leikkaus (5.2.) kesti vain 35 minuuttia, vaikka operaatiossa joudutaan irrottamaan yksi lihas lonkkaluusta ja katkaisemaan reisiluu, jotta saadaan uudet palikat asennettua paikoilleen. Nyt olen käynyt jo lenkillä ulkona ja Wallukin on ollut mukana matkassa.
Kohta päästään viettämään uuden lonkan valmistujaisia.
Virve jatkaa keilojen kaatamista entiseen malliin.
Kevätterveiset Ilkalta, Virveltä ja ystävälliset "haukut" Wallulta.
Post a Comment