Taitaa ensimmäinen maitojuna huutaa kutsuaan täällä. Kolmannen asteen kulttuurishokki on iskenyt. Kaikki tuntuu vieraalta ja ahdistavalta. Iltaisin tulee rajuja itkukohtauksia, vaikka päivä olisi sujunut hyvin. Pelottaa. Tuntuu yksinäiseltä, vaikka olen saanut jo kavereita. Ahdistaa. Ajatus kevään viettämisestä täällä tuntuu painona pallean päällä. En saa henkeä. Olen pettynyt itseeni.
I want my mommy.
I want my mommy.
2 comments:
ei hätä ole tämän näköinen. paitsi mulla, kun laitoit levitykseen videon nimellä "anuinisee" :D oumaikaad... kuinka saatoit :D en tiä onko siellä päivä vai yö, mutta täällä on myöhäinen yö, joten sillon siellä ei voi olla myöskin yö. eli siellä on ehkä päivä? kaikki menee hyvin, viestejä voi laittaa ja soittaakin voi. paitsi nyt, kun mä käyn nukkuun ja nään unia pihlan suurista seikkailuista, jotka menee eri hyvin. se on vain muutama kuukausi siun elämästä ja jälkeenpäin siinä on hurrrrrjasti muisteltavaa. haleja. pssssst. en pahastu, vaikka unia sillon tällön häirittäisi, jos sul on hätätila. tutta siel!
kiitos, anu :) ja anteeksi siitä videosta, mutta se on tuottanu mulle niin paljon iloa, etten voinu olla jakamatta sitä :D kello on nyt varttia yli 11 illalla, vielä pitäis käydä suihkussa ennen nukkumaan menoa. Eiköhän tämä tästä.
Post a Comment